Näyttelyt

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Ankkalammella ja vestareilla!

Ihan tässä vielä kesäfiiliksissä ollaan! Luultavasti ihan talveen asti, kesä kun oli aika sateinen ja viileä ja yleensä syksy on aika samanlainen eli ei niitä varmaan tänä vuonna erota millään. Sitten tulee talvi ja se on vielä sateisempi ja kylmempi.


Kesän kohokohta oli Suosaaren Tilkkuvestivaalit. En ole ikinä aiemmin ollut vestareilla, joten tuli sekin asia korjattua.


Kunnon tapahtumat aloitetaan kuohuvalla, niin täälläkin! Ihan vaan lasilliset, ettei oltaisi alettu kaahailemaan. Ihania ruokia, juomia, ompelua huippuseurassa, rantasaunomista ja uimista, mitä sitä muuta voisi viikonlopulta toivoa! Saunan jälkeen syötiin tuhdisti vetyjä, ne ovat paikallisia erikoisuuksia. Hyvää oli!  Edellisen lihapiirakan syönnistä onkin kulunut jotain 35 vuotta. Aterioinnin kruunasi komea valoshow! Salamat valaisi pimeän taivaan ja tätä show'ta kestikin hyvän aikaa. Jännittävää oli köpötellä pilkkopimeässä, taskulampu valona, rantasaunan "pankolle" nukkumaan. Onneksi en ollut matkassa yksin! 
Ihan paras viikonloppu.




Olin kuullut, että seudulla saattaa hiippailla isojakin eläimiä. Se hieman jännitti. Jos vaikka hirvi, karhu ja susi tulisi vastaan. Onneksi ei näkynyt muita kuin sudenkorentoja, laulujoutsenia ja haikara. Itse sitten ommeltiin kettuja, kilppareita ja muita rauhallisia eläimiä.


Kesän aikana olen saanut vain pienen peiton aikaiseksi. Sen tekeminen meinasi tyssätä kokonaan, kun tuo pohjakangas loppui ja en löytänyt kotimaan nettikaupoista enää samaa väriä. Onneksi otin työn mukaan Suosaarelle ja kuinkas ollakaan, vestari-emännällä oli just oikeaa väriä ja paljon! Teimme kaupat ja sain siellä peiton pinnan valmiiksi. Sulo on jokseenkin halukas kuvattavaksi! Aina, kun laitoin peiton lattialle, hän istahti sen päälle.


 MartjeQuiltinAmsterdam on ankka-blokkien suunnittelija. 
Martje on nimennyt mallin Rubber Duck, mutta minun peiton nimi on Ankkalammella (tai Kumiankka).
Tämä olisi niin kiva lahja jollekin Lilla-Stanille tai Barbaralle! Semmoista identiteetin pönkitystä jo heti elämän alkumetreillä. Jos lapsen nimi olisi vaikka Jari, peiton nimi olisi Kumiankka. Näin minä tämän olen miettinyt. 
Jos kovasti mallista innostuisi ja tekisi ison torkkupeiton vaikka jollekin kotoa juuri muuttaneelle nuorelle, tuoreelle Hankenin opiskelijalle, voisi peiton tehdä kokonaan noista isommista blokeista. Valmis iso ankka-blokki on kooltaan 8" ja pieni 4". Muistaakseni oli 6" ankkakin olemassa. Blokit voi tehdä paper piecing- tekniikalla tai sitten ihan palasista kasaten. Kokeilin molempia ja päädyin ompelemaan leikatuista kappaleista eli jälkimmäiseen.


Muutaman pikkuankoista tein FQ kankaasta, jota hankin Kemin Tilkkupäiviltä. Tässä kuvassa näkyy tuo tikkaus hyvin, sen nimi on Leppoisasti laineilla. Ankkalammessa on tietenkin vain hieman pinnan väreilyä, vaikka syvemmällä saattaa olla kovakin pauhu ja kuohu. 


"Taustaa tässä esittelen!"
Joo, kiitos Sulo, hyvältä näyttää.
Peiton koko on muuten 32" x 38"
eli n. 81 x 96 cm.


Taustakangas sopii väreiltään hyvin! Reunakantin tein rajusta vihreästä. Olen sen ihan tähän tarkoitukseen ostanut. Se on sitä rantakaislikkoa jossa suhisee.


Meillä on hieman rempattu kesän aikana ja raivostuttavan ruma mäntyinen pöytälevy sai uuden lookin. Hioin sen, jonka jälkeen levitin valkoisen puuvahan. On paljon parempi ja valoisampi kuin ennen.


Olen joskus hankkinut kivan pienen laatikoston. Se vaan näytti kovin aneemiselta.Alapuolen laatikoston olen jotenkin sutinut valkoisella ja kullalla. Kynttilääkin siinä käytettiin jossain kohdin. Semmoista en nyt halunnut.


Olin leikannut kauniita papereita yhden vaatefirman mainoksista ja nyt kohtasivat paperit ja laatikosto toisensa. Minusta tästä tuli tosi kivan näköinen. Samalla tuli tarkastettua laatikoiden sisältö; nauhoja, neuloja, merkkejä ja muuta pientä, mutta tuikitarpeellista!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

sadonkorjuuta

Ensimmäisenä kypsyi omenat ja sen jälkeen putkahteli mansikat, ananakset, mustikat, meloni ja päärynä. Nyt on satoa pöytään laitettavaksi!


Kesä on ihanaa aikaa, kun on saatavilla kaikkea tuoretta.



Ei meillä ole niin isoa pöytää, johon mahtuisi kaikki tabletit.
Tässä kuvassa ne on aseteltu taloyhtiön pihakeinun pöydälle.


Alunperin oli tarkoitus tehdä 6 pöytätablettia, mutta määrä siinä tehdessä tuplaantui. Oli kiva kokeilla miltä mikäkin hedelmä tai marja näyttää. 


Mansikoiden kohdalla riehaannuin melkein mansikkakarnevaalien pitoon! Niitä syntyi samantien kolme. Mallin olen joskus jostain napannut idea-vihkoon, samaisesta vihosta löytyi ananas ja omena. Vihdoin niillekin piirrokselle tuli käyttöä. Yhdestä mansikasta tuli pinkki. Se on ihan uusi lajike, nimeltään Pinga. Todella makea ja mehukas. Tiedän tämän, vaikka en itse mansikoita juuri koskaan syö. Keltasävyisiä kankaita sattui olemaan reippaasti esillä ja ananaksia syntyi myös kolme kappaletta. Omenoita kypsyi lopulta 3 eri väristä lajiketta. Melonin tein paper piecing-tekniikalla joka oli aika ontuva. Ensimmäinen viritelmä vesittyi, luultavasti meloni oli liian mehukas. Toinenkaan ei sujunut ihan ongelmitta. Syy ihan oma, piirtelin miten sattui, kun kuvittelin hallitsevani tekniikan ja lopussa ei kiitos seisonut, ennemminkin ompelijan järki ja tukka. Meloni on tehty viipaleista (niinhän se yleensä syöntiä varten paloitellaan), mutta muut tuuman (valmiina) neliöistä eli leikatessa 1,5". Näihin sai taas menemään paljon pieniä kankaanpalasia.


Päärynän olin tallentanut pinterestiin, mutta tein mallia hieman matalamman version. En innostuksen vallassa huomannut tehdä edes yhtä lehteä, mutta sovitaan, että tämä on lehdettömän puun satoa.


Mustikat syntyi kirsikka-blokin mallilla. Senkin on löytynyt pinterestistä. Pidän kirsikoista ja kirsikkajätskistä ihan tosissani, mutta marjoista ehdoton ykkönen on mustikka ja vadelma on siinä ihan parin millin verran takana. Mustikat ovat 2" neliöitä, ovat isoja pensasmustikoita.


Yhden lähikoulun oppilaat ovat taiteilleet liikunnallisia hahmoja pelikentän aitaan. Kivaa, vauhdikasta ympäristötaidetta!


Sulo aina haikailee uimaan. Nyt taitaa katsella kanoottia.
Huomenna sunnuntaina on valtakunnallinen Avoimet puutarhat- päivä. Aion mennä Herttoniemen siirtolapuutarhaan katselemaan heidän avoimia puutarhoja. Ne, joihin on lupa mennä, on merkattu viireillä. Koska minulla ei ole puutarhaa enkä osaisi sitä edes hoitaa, jos olisi, nautin niistä aina kun on mahdollisuus. Rakastan kauniita, jännittäviä puutarhoja ja ihailen niitä ihmisiä, jotka osaavat niitä hoitaa ja vaalia. Katso netistä missä sinua lähin avoin puutarha on. Mukana on yksityisiä puutarhoja yleisten alueiden lisäksi.


Tämän tiedän ja tunnen! Päivänkakkara on minulle yksi tärkeä kesäkukka. Toinen on kehäkukka, mutta lempikukka on lupiini.

Kaunista ja mukavaa viikonloppua!




torstai 22. kesäkuuta 2017

Nasu ja se kaverit

Sain ystävältäni Kvilttaajalta paljon pieniä kangaspaloja ja lisääksi yhden ihanan Marimekon Nasu-kankaan. Tai Ihaa-kankaan. 


Aikaisemmin olen tehnyt siitä yhden pussukan, kukkaron ja aurinkolasikotelon.


Kankaasta riitti vielä pieneen olkalaukkuun


ja korttikukkaroon! Laukussa on etupuolella tasku ja olkahihna on kiinnitetty hakasilla purjerenkaisiin. 



Talvella kursseilla teimme kolmeosastoisen pussukan. Minulla oli tämä puolivalmiina mallina josta näki, miten vuoret ommellaan. Nyt ompelin sen valmiiksi.


Laukku on tosi ihana, koska tuo kangas on niin kivaa.


Minulla on mielenkiintoinen projektin yhden Ninnin kanssa ja sain häneltä pienen palasen tätä söpöä kangasta. Sain siitä juuri ja juuri pienen kukkaron, kun yhdistin kaksi palasta molemmilla puolilla yhteen.


Kukkaron toinen puoli on se metsä, minne tuo pupu on loikkimassa.


Sulo onkin parhaillaan mökillä ja siellä tämä kuva on otettu, mutta pari viikkoa sitten.



Kun vielä on kukkia raekuuron ja ukonilman jälkeen voimissaan, täytyy niitä kuvata. 


Läksiäislahja ts. rehtorille. Kassissa on vuori ja siinä tasku. Ihan on hänen toivomusten mukainen. Luulisin.


Kauppakassi, josta hänelle tulee me opiston kolme naista mieleen.
Varmaan sinun on vaikea arvata, mitä mikäkin oikein kuvaa ja miksi. Melkein jo laitoin arvauskilpailun pystyyn, mutta taidan nyt kuitenkin jättää arvuuttelematta.


Huomenna on vielä työpäivä, osittain virkistyksen merkeissä, sitten alkaa loma.


Muuten, ihan pakko kertoa, kun tuli tuosta Sulon kielestä mieleen. Yhtenä iltana Sulo oli omalla paikallaan ja katseli minua, kun olin keittiössä. Menin hänen luokseen ja sanoin, että onpas sinulla kieli söpösti. Suusta pilkotti hieman punaista ja koskin siihen. Tuntui oudon kuivalta. Otin ihan sormieni väliin ja aloin vetää. Sulo oli ihan paikallaan ja minä vedin hitaasti minun punaisen sukan esiin. Se oli kuin joku taikatemppu! Sukka oli Sulon kitalaessa, ei siis nieltynä. Vaikka sekin varmaan häneltä onnistuisi.


Toivottavasti on lämmintä muuallakin kuin kokon vieressä. Siinä saattaa heiluvat helmat kärventyä, jos liian lähelle menee. No joo, kyllä ne toppahousutkin voi kärtsätä!

Erittäin hauskaa ja lämmintä Juhannusta!
  




perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kassi-alman kertomuksia

Edellisen postauksen arvuutus oli aika mahdoton, kun silppu ei ollut oikeastaan syötävää, vaikka kokkailusta puhuinkin. Sulo-koira kyllä söi, mutta sitä ei kai lasketa. Kukaan ei arvannut oikein, mutta Irma arveli, ettei kyseessä ole syötävä ollenkaan. Irma ei tosin arvannut mitään, mutta kuitenkin ajattelin hänen olevan voittaja. Semmoinen pakkovoittaja, joka ei edes osallistunut arvailuun. Palkinnon postitan sitten kun keksin mikä se on.

 

Silppu oli taikinabatiikin taikinamuruja, jotka olin rapsutellut kankaasta. 
Ensimmäiset taikinat Sulo kävi osin pilaamassa, kun laitoin kankaan kuivumaan ompeluhuoneen sängyn päällä olevalle levylle. Hän oli hiippaillut sinne ja nuoli kiihkeästi taikinakuvioita. 


Tein uudet taikinat ja kuviot ja tällä kertaa huoneen ovi meni tiukasti kiinni.


Kankaasta tein kauppakassin. Yksinkertainen malli, jonka voi taitella käsilaukkuun mukaan niitä hetkiä varten, kun on ajautunut ostoksille ilman tarkoitusta eli vahingossa. Siinä kohdin, kun myyjä kysyy, haluatko ostaa muovikassin, vastaan: "No way!" ja tempaisen oman salakassin käsilaukusta. Kaikilla näin säästyneillä muovikassirahoilla ostan uusia kankaita.


Lisää kasseja! Mallin idea on samansuuntainen kuin Marimekon matkuri-kassi. Tämä kasvaa sen verran isoksi, että mahtuu hyvin useat yllätysostokset.


Sivussa on toisella puolella tasku kantohihnojen välissä. Koko "matalana" korkeus 29 cm, "korkeana" 36 cm. Leveys 40 cm ja pohja 12 cm. Materiaali on Etolasta ostettua pöytäliinaa, sellaista hieman muovista, jota voi pyyhkiä kostealla. 


Tässä kuvassa lisätilaa antava yläosa on taitettu alas ja kassi on näppärän kokoinen ihan vaikka kaupungille mennessä. Edellisessä kuvassa yläosa on nostettu ylös ja kassi on korkea.



Sisällä on puuvillavuori ja päällyskankaasta tehty vetoketjullinen tasku. Laitoin pohjaan tarroilla kiinni olevan tuen. Istuinalustasta leikattu palanen, jonka päälystin kassikankaalla.


Marimekon raitakankaasta samalla systeemillä tehty kassi. Korkeus suurimmillaan 50 cm, matalampana 42 cm. Leveys pohjasta mitattuna 26 cm ja pohjan syvyys 14,5 cm. Pitkä ja hoikka, kuten me kaikki ollaan! ; D
Ulkopuolella tasku kuten edellisessä kassissa.


Tämä on merellisen raikas kassi! Punainen vetskari ja valkoinen narunpätkä vetimessä on hyvät piristykset.


Sisäpuolella valkoinen vuori, jossa avoin tasku ja pohjassa irroitettava tuki. 
Hii- ohoi! Lahden merille!


Sitten hieman romattisempia tunnelmia. Lähden tämän kassin kanssa syreenimajaan virkkaamaan jotain hempukkaa työtä. Sitten kesällä, kun on lämmin ja syreenit kukkii. Kassin korkeus keskikohdalta on 30 cm ja leveys ylhäällä 38 cm, pohjassa n. 25 cm ja pohjakappale on 10 cm leveä.


Tarkkasilmäinen huomaa, että kassissa on käytetty kahta eri kukkakangasta. Myös takapuolella on vielä kahta eri kangasta! Eli neljästä näytepalasta koottu päällinen. Kiinnistyksenä tavallinen nappi. Tosin se on kaunis. Sulo söi eilen yhden napin, mutta se olikin ihan perusnappi, sellainen miestenpaitanappi.


Kassissa on vuoren ja päällisen välissä tukea antamassa ohut laukkuhuopa, jonka tikkasin vinolla ruututikkauksella.



Sisällä avoin, kaksilokeroinen tasku ja tärkeä avainnauha. Voihan siihen nauhan päässä olevaan lukkoon kiinnittää vaikka lompakon, jos siinä sattuu olemaan joku kiinnitykseen sopiva juttu. 


Pohjapala on kivan muotoinen, nousee sivuilta kolmionmallisesti ylös.
Ihan söpö kassi kesämenoihin.


Sulo on oppinut tarkkailemaan ohikulkijoita parvekkeen reunalla notkuen.


Mökillä tarkoitukseni oli kuvata saniaispuskaa, mutta Sulon mielestä siitä puuttui se jokin. 

Mukavaa viikonloppua ja onnittelut kaikille valmistuneille! 
(Enkä nyt tarkoita valmistuneita käsitöitä, tai vähän niitäkin.)