pieni suuri apuväline

Ompelulaneilla @tiukuliina tokaisi, että käytättekö te tällaista? En edes ollut nähnyt moista, joten en käyttänyt. En ollut ainoa, jolle tuote oli uusi.

Se juttu ei ole tämä blokki, vaan tuo huopa-alunen, jonka päällä blokki lepää.

Alustassa on kaksi ohutta ( 2 mm) laukkuhuopaa päällekkäin. Toiseen silitin liimakankaan ja toinen on ihan naturel. Kiinnitin kappaleet toisiinsa keskeltä pysty- ja vaakatasoon menevillä ompeleilla ja reunoista. Reunat olisi tietenkin kiinnittynyt jo pelkästään tuolla reunakantilla, mutta ompelin kuitenkin ihan vaan varmuuden välttämiseksi.

Ja onhan tuo blokkikin kaunis.

Tein alustasta saman kokoisen kuin @tiukuliina oli tehnyt eli 15" x 15". Taipuisuuden vuoksi alusta on helppo pakata mukaan. Ja blokkien palat pysyvät hienosti paikoillaan, kun niitä tuohon sommittelee ja voi kannella huoneesta toiseen. Kun on leikannut blokin palat valmiiksi ja asettelee ne tähän, huomaa helposti, jos on leikannut jonkun palan väärin eikä tule ommelluksi ihan outoja versioita. Ei paljon kannata mietiskellä, vaan äkkiä tekemään tämmöinen suunnittelualusta. 

Perjantaina alusta pääsee ensimmäiselle retkelleen, kun pakkaan sen mukaan Päivölään, Sanna Parankon kurssille. On se jännää niin alustalle kuin minullekin! En ole Päivölässä koskaan ollutkaan. Sinne mahtuu vielä mukaan, jos sinulle iski hillitön himo ommella jengissä. 

Nyt lähdenkin tästä tutkimaan tilkkusilppuja ja hulpioita!

Ja viikon Sulo.

Tässä hän harjoittelee kiipeilyä keikkuvalla puunrungolla.

Hyvin menee, jatka vaan!

pitkäkorvat

 En nyt oikein tiedä, olisiko pupu minun lempieläin, mutta tusinan verran pupuja tilkkupeitossa on oikein hyvä. Meillä päin on niitä citykaneja ja siksi noihin pupuihin on hieman kaksijakoinen suhde. 

Elizabeth Hartmanin totiset Bunnyt ovat kuitenkin tosi söpöjä, näillä ei ole mitään tekemistä citykanien kanssa. Taustalla Giant rabbit katselee tätä uutta porukkaa. Luuleekohan se, että nämä on sen jälkeläisiä. Kaksi pupuista on mykkää, niillä ei edes ole suuta. Mutta en oikein tiedä, mahtaako puput edes puhua mitään. No nämä kaksi suutonta ei kai sitten syö mitään. Peitto on kokoa lapsi eli 36" x 53" (92 cm x 135 cm).

Sain Lealta Keminreissun jälkeen paketillisen käyriä hakaneuloja ja nyt tuli niille käyttöä. Huomattavasti nopeampaa oli kerrosten kiinnittäminen tikkausta varten yhteen kuin harsimalla! Aika hurjilta nuo puput näyttää, kun on hakaneuloja pitkin naamaa! Oikeita punkkareita.

Oma possu sai jäädä, kun Sulo miettii minkä pupun valitsisi. 

Karhu on valintansa tehnyt! Vapise pitkäkorva!

Tikkasin varsin vapaasti hieman aaltoilevia kuvioita vaakaan ja pystyyn. Vanu on bambua. 

Taustakangas on tyttömäinen ja pienelle tytölle tämä peitto meneekin. Laitoin tuommoisen joskus jostain ostamani painetun kangaskupongin kulmaan. Kuvan tytöllä ei ole likainen mekko, vaan sottasin valokuvasta saajan nimen ja muita tietoja.

Meillä peiton puput oli koko ajan kauhusta jäykkiä, kun ympärillä pyöri liian lähelle tuppaava koira ja karhutyynykin pelotti. Tytär vei peiton kotiinsa rauhoittumaan ja lähetti muutaman kuvan siitä, kuinka siellä viihdytään.

Minusta ihan näyttää siltä, että peiton porukka on jo paljon rennomman oloista, kun ovat päässeet kaltaistensa luokse. Vasemmanpuoleinen pupu on kohta 30 vuotias! Sen poikakaveri on muuttanut tämän tyttöpupun luokse myöhemmin, eikä sen ikä ole selvillä. Ehkä samaa ikäluokkaa, koska korvat eivät ole enää pystyssä. Olen kuullut, että vanhemmiten pupujen korvat veltostuu ja niistä tulee luppakorvia. Kiva ja sopuisa pariskunta kuitenkin. Saavat nyt yhdessä hoivailla ja rauhoitella tuota nuorisoa. Vaikeaahan se olisi antaa lahjaksi peitto, joka olisi pelosta aivan tönkkö-jäykkä! Peiton pitää olla pehmeä <3

Hyvää alkanutta syksyä!